SANNA LÖYTÖMÄKI 

​

​

Minä painoin 15 vuotta sitten 97 kiloa ja inhosin liikuntaa. Olin tuolloin 24-vuotias, toki viimeisilläni raskaana, ja roimasti ylipainoinen. Kaikki kertoivat minulle, että liikakilot jäävät laitokselle tai viimeistään imetyksen aikana ne häviävät. Toivottua painonpudotusta ei tullut, eikä imetys todellakaan kohdallani toiminut myöskään halutulla tavalla, päinvastoin. 

​

Eräänä heinäkuun päivänä havahduin omaan peilikuvaani. Järkytyin missä kunnossa olin, en mahtunut vaatteisiini ja perintötekijöiden takia olin jo monien kansansairauksien tähtäimessä. Jotakin oli tehtävä, jos aikoisin jaksaa arjessani. Niinpä päätin, että jätän herkut pois ja joka viikko käyn vähintään 2 kertaa edes pienellä kävelyllä. Ja aloitin todellakin pienestä: kävelin koiran ja vauvan kanssa 500 metrin lenkkiä ja meinasin ihan tukehtua, kun se otti niin koville. Päätin jatkaa sitkeästi ja kun selvisin 2 x viikossa tuon lenkin, lisäsin määrää yhdellä. En kertonut projektistani muille kuin lähipiirille, koska pelkäsin epäonnistumista niin kovasti.

​

Aikaa kului ja lenkit pitenivät. Paino tippui hissun kissun melkein huomaamatta. Kuukauden päästä olin saanut jo muutamia kiloja pois, olin energisempi ja paljon motivoituneempi. Aloin rohkeasti kokeilla uusia liikuntamuotoja, menin kansalaisopiston jumppiin, kahvakuulatunneille ja kävelin pidempiä matkoja.

​

Tuloksista motivoituneena alkoi mielessäni pyöriä ajatus liikunta alan yrittäjyydestä ja uskaltauduin personal trainer - koulutukseen. Koulutuksen ohessa aloin vetämään erilaisia ryhmäliikunta tunteja ja myöhemmin avasin myös kuntosalin Pylkönmäelle. Tätä tietä olen kulkenut nyt yli 10 vuotta ja toivon saavani jatkaa mahdollisemman pitkään.

​

Sanna Löytömäki

 

​